William Shakespeare: Kesäyön unelma

Suhteeni Shakespearen näytelmiin on alusta asti ollut hieman kylmän nihkeä. Toisaalta olen saanut luetuksi vain Hamletin ja senkin kahteen kertaan. Muuta en ole lukenut. Hamletin perusteella olen muodostanut kuvan Shakespearesta, suuresta englantilaisesta kirjailijasta. Hamletista jäi päällimmäisenä mieleen se, että kukaan ei jää henkiin ja kaikki ovat yhtä synkkiä. En nähnyt enkä näe edelleenkään sen näytelmän hienoutta, sitä miksi sitä arvostetaan tai miksi koko kirjailijaa arvostetaan.

Mieli kuitenkin tuntuu muuttuneen luettuani Kesäyön unelman. Joskus lukio aikana lukion oma teatteri teki oman sovituksen kyseisestä näytelmästä, ja mielestäni se oli ihan viihdyttävä. Kun sitten antikvariaatissa osui käteeni kyseinen näytelmä, tietenkin se piti ostaa, koska siinä oli kivat kannet. Huom! Kannet ovat osa lukukokemusta, ainakin minulla. Koska ostin kirjan, luin sen. Ja voi sitä nautintoa! Koskaan varmaan en ole nauranut niin paljon näytelmää lukiessa. Hauskinta antia näytelmässä on Puck, joka jekuttaa nuoria rakastavaisia. Myös oli hauskaa lukea näiden nuorten dialogia. Rakastuneena puhuu kaikenlaista hölmöä, tosin en minä vain koskaan.

Ideanahan näytelmässä on se, että Theseus ja Hippolyta on menossa naimisiin pian ja sitä varten työläiset ovat valmistelemassa näytelmää. Sivujuonena on kahden rakastavaisen tarinat. Demetrius ja Lysander ovat rakastuneet samaan tyttöön, Hermiaan. Hermia taas on rakastunut Lysanderiin. Tätä liittoa ei Hermian isä, Egeus, hyväksy. Egeus tahtoisi, että Hermia menisi naimisiin Demetriuksen kanssa. Hermian ystävätär Helena on taas rakastunut Demetriukseen. Hermia ja Lysander pakenevat Ateenasta. Helena saa tietää tästä ja vihjaa siitä Demetriukselle. He molemmat lähtevät Hermian ja Lysanderin perään. Yöllä molemmat parit nukkuvat metsässä, jossa keijukaiset ja haltiat tekevät taikojaan. Oberon, keijukaisten kuningas, käskee Puckin voitelemaan Demetriuksen silmiin lumoavaa nestettä, joka saa hänet ihastumaan seuraavaan kohtaamaansa olentoon. Puck kuitenkin erehtyy henkilöstä ja voitelee Lysanderin silmät. Lysander kohtaa herättyään ensimmäisenä Helenan. Tässä vaiheessa hieman herpaannuin enkä oikein ole varma, miten keijukaiset saivat Demetriuksenkin rakastumaan Helenaan. Kuitenkin molemmat miehet ovat nyt rakastuneita Helenaan, ja Hermia on vihainen. Seuraavan kerran kun miehet nukahtavat, Puck korjaa tilanteen niin, että Lysander rakastuu taas Hermiaan. Ja kaikki oikeat henkilöt saavat toisensa. Ja juhlat voivat alkaa. Myös työläisten näytelmä esitetään lopussa.

Näytelmä on yhtä sekasotkua, mutta viihdyttävää sellaista. Loppujen lopuksi kyse on rakkaudesta ja rakastumisesta. Lopun Theseuksen puhe siitä, että rakastuminen ei ole järjen asia ja että se on vain runoilijan hullua kuvitelmaa, on hieman kyynistä, mutta kaiketi koko näytelmä on halunnut korostaa rakastumisen hulluutta. Se on kuitenkin yhtä kesäyön unelmaa joskus.