En ole pitkään aikaan päivittänyt tätä blogia, pahoittelen.
Aikaa toki on ollut ja olen lukenutkin jonkin verran, mutta en ole vain saanut
aikaiseksi.
En ole lukenut nuortenkirjoja sitten oman nuoruuteni (toki
miellän itseni vielä nuoreksi). Mutta nyt sekin myytti on rikottu. Luin
muutamassa viikossa Louis Sacharin Paahteen.
Innostuin lukemaan teoksen nähtyäni pienen katkelman teokseen pohjautuvasta elokuvasta.
Olen ymmärtänyt, että teosta luetaan myös paljon peruskouluissa, joten tulevana
opettajana haluan tutustua mahdollisimman moneen suosittuun nuortenkirjaan.
Paahde on
maineensa arvoinen, vaikka en yleensä suostu uskomaan teoksen arvoa ennen kuin
olen lukenut sen. Takakannessa on siteerattu muutamaa lehtikritiikkiä, joissa
luvataan teoksen olevan elämys ja jännittävä täysosuma. Erityisesti sana elämys
kuulostaa hieman liioittelulta. Tosin luettuani voin allekirjoittaa kyseisen
ilmaisun. Tuli koettua pienoinen elämys, pitkään pitkään aikaan.
Paahde kertoo
Stanley Yelnats -nimisestä pojasta, jota epäillään lenkkitossujen varkaudesta. Rangaistukseksi
hän pääsee tai pikemmin joutuu poikien rangaistusleirille Greenjärven
autiomaahan, jossa ei ole satoihin vuosiin satanut vettä. Maa on kuiva,
punertava ja polttava. Leirillä kaivetaan kuoppia, minkä syy paljastuu juonen
edetessä.
Teos sisältää myös sivujuonen, jossa käydään läpi Stanleyn suvun
historiaa. Stanley syyttää isoisoisoisäänsä huonosta onnestaan. Stanley on
mielestäni mielenkiintoinen hahmo. Hän on alussa ujo ja arka. Häntä koulukiusataan
ja ilmeisesti hän on hieman lihavakin. Kun hän joutuu leirille kaivamaan
kuoppia, hän vankistuu niin fyysisesti kuin henkisesti. Lopussa koetaan voimien
taistelu luontoa ja historiaa vastaan. Tosin edelleen ihmettelen, että miten
ihminen pystyy elämään pelkillä sipuleilla monta päivää?? Teos sisältää hieman
yliluonnollisuuksia, mikä saattanee olla ihan sallittavaa, kun kerta kyseessä
on nuortenkirja. Hieman lukukokemustani häiritsi useat käännösvirheet. Hieman
tarkemmalla kääntämisellä (esim. aikaa voisi käyttää hieman enemmän!!)
teoksesta olisi saanut aivan mahtavan jopa kielellisesti. Nyt teos (ainakin oma
pokkariversioni) oli kielellisesti ontuva ja täynnä anglismeja.
Paahde on kuitenkin
tyypillinen nuortenkirja: suurinosa henkilöistä on nuoria, aikuiset nähdään
pahoina (tosin on siellä niitä hyviäkin auttamassa ja tukemassa), tarina on
jännittävä ja sisältää henkilöiden kehittymistä paremmiksi ihmisiksi.
