Kyseessä on Marjo Näkin Hepoa Tallinnaan (2011).
Mitähän tästä sanoisi ilman, että loukkaan ketään? Suoraan sanottuna en pitänyt
kirjasta. Kieli on liian heppoista ja pinnallista. Näkki on pyrkinyt pikkunokkelaan,
hieman bridget jonesmaiseen kerrontaan. Se ärsytti kaikkein eniten.
Kirja kertoo Marjo Näkki –nimisestä toimittajasta, joka
lähetetään Tallinnaan STT:n kirjeenvaihtajaksi. Hän kertoo kokemuksistaan
siellä. Hänen luonteensa oli ärsyttävän luonteva ja pirtsakka. Ainoa hyvä puoli
taitaa olla, että kirja antaa suhteellisen kattavan annoksen Viron historiasta
ja kulttuurista. Tosin pikkunokkeluus työntyi näissä kohdin liian
läpinäkyväksi. Aivan kuin Näkki tahtoisi leveillä tiedoillaan. Toisaalta
kertomusta voisi kuvata päähenkilön kasvuksi kohti virolaisuutta.
Vaikka kirja saa aikaan kylmänväreitä karmean pinnallisella
kerronnallaan, silti sen sisältö on arvokasta kuvausta niin menneisyydestä kuin
nykyisyydestä.
