Sain kokea traumaattisen hetken, kun en ollut ottanut
huomioon erään kirjan kohdalla tekstin ulkopuolista kontekstia. Olin lukenut Jukka Larssonin Viettelijä-teoksen täysin ummikkona tajuamatta mihin tämä kaikki
liittyy. Olin tehnyt alustavat tulkinnat pelkästään tekstin perusteella, kunnes
eräs ihminen sanoo, että tiesithän, että Lari Larsson on kirjailijanimi. Silloin
todellisuus iski minulle täysillä vyön alle. Tajusin, että Jukka Larsson on
Pirkki Saisio ja että tämä on hänen kannanottonsa naiskirjailijan vastaanottoa
kohtaan. Tunsin itseni nujerretuksi loppu päivän ajan. Kirjallisuuden ns.
asiantuntijuus identiteettini kärsi suuren kolauksen ja käperryin kotisohvalle
niin pieneksi kuin oli mahdollista.
Nöyrryin tapauksesta ja totesin, että taustatietojen kaivelu
etukäteen tai jossakin sopivassa hetkessä on aina hyvästä lopullisen tulkinnan
muodostamiseen. Toisaalta sen ei pidä dominoida koko tulkintaa. Loppujen
lopuksi kyseessä on aina teksti, jota tulkitaan.
Romaani perustuu Jeesuksen elämään ja se kertoo eri kertojien näkökulmasta tapahtumista, jotka johtivat Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Toisaalta romaani ottaa esille erilaisia teemoja, joita käsittelee tarinan kuluessa. Teemat ovat hyvin ristiriitaisia sen käsityksen kanssa, mitä kristinuskovaisilla on Jeesuksesta ja siitä ajasta. Teemoja ovat esimerkiksi lähimmäisenrakkaus siinä mielessä, ketä koskee lähimmäisenrakkaus ja kuka sen päättää ja millä perusteilla. Naisten asema oli heikko tässä romaanissa. Yhdelle naiselle ei jopa annettu ääntä. Nainen oli Maria Magdaleena. Hänestä kyllä puhuttiin, mutta hän ei puhunut koskaan. Toisaalta Jeesuksen äitin ja maaherran vaimo saivat äänen. Myös vahvana teemana on homoseksuaalisuus. Pirkko Saisiolle on muodostunut tämä teema hänen tavarmerkikseen eikä hän tee poikkeusta tälläkään kertaa. Tämä on saattanut järkyttää aikalaisia (julkaisuvuosi 1987) varsinkin kirkollisissa piireissä.
