Olin joskus nuorempana lukenut kyseisen kirjan ja todennut,
että teos on sekava ja etten ymmärrä mitä se yrittää sanoa. Se yritti sanoa
jotain mitä minä en vielä ymmärtänyt. Totesin, että minun pitäisi kasvaa vielä.
Nyt olen kasvanut ja luin uudemman kerran. Tällä kertaa teos kolahti,
täydellisesti. En tiedä, onko syynä se, että olen lukenut samantyylistä
kirjallisuutta viime aikoina tai se että opiskelen kirjallisuutta. Oli syy mikä
tahansa ihastuin ja ymmärsin.
Teos kertoo Riku Bexarista. Eiku yleisemmin hänen
juuristaan, siitä mistä hän on tullut ja miten hän on muotoutunut. Ja siitä
miksi kaikki meni niin kuin meni. Teos kertoo kahdesta suvusta, jotka ovat erilaisia
siitäkin huolimatta että molemmat ovat suomenruotsalaisia. Yhtäältä kerrotaan
rikkaasta Gnejsien suvusta, kuinka tavat, ylpeys ja perinteet ovat arvossaan,
toisaalta kerrotaan vaatimattomasta, jumalanpelkoisesta Bexarien suvusta. Nämä
kaksi sukua yhdistyvät Benita Gnejsin ja Henrik Bexarin avioliiton kautta ja
heille syntyy kolme lasta: Dani, Marina ja Riku. Liitto kariutuu
yhteensopimattomuuden takia. Kolme lasta perivät suvun hyvät ja huonot puolet
kukin omalla tavallaan. Toisaalta teos kertoo rahasta ja rikastumisesta, 1970-luvulta
alkaneesta kehityksestä, joka kiihtyi 1980-luvulla äkkirikastumiseen ja lopulta
jyvät eroteltiin akanoista.
Teos jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisen osan kertoo vuorotellen
Riku minämuodossa ja ulkopuolinen kertoja hän-muodossa. Tässä osassa valotetaan
Rikun ja hänen sisarustensa lapsuutta ja nuoruutta, 1960-70-lukua, mistä kaikki
alkoi. Toisen osan kertoo Marina. Marinan kautta saadaan selville se, kuinka
sekaisin ja epäluotettava Riku on kertojana. Kolmannessa osassa palataan
takaisin ensimmäisen osan tyyliseen kerrontaan. Ensimmäisellä lukukerralla en
tajunnut tämänkaltaisen tarinankerronnan tarkoitusta. Nyt tajuan, kuinka
tehokas se on. Teos luo suhteellisen realistisen kuvan tapahtumista leikkimällä
eri näkökulmilla. Tosin lukija joutuu olemaan koko ajan varpaillaan siitä mitä
todella tapahtuu. Marina ja Riku ovat kertojina subjektiivisia ja näkevät vain
oman kantansa. Toisaalta ulkopuolinen kertoja ei pääse henkilöiden pään
sisälle. Hän kertoo vain sen miten kaikki tapahtuu.
Kokonaisuudessaan teos kertoo unelmista. Lapsuudessa ja
nuoruudessa on omat unelmat, joita lähtee tavoittelemaan aikuisiällä. Kaikki ei
välttämättä mene aina niin kuin kuvittelee. Koko tarinaa motivoi alussa oleva
katkelma naisesta, joka lennättää leijaa. Leijoihin palataan lopussa. Leija
symboloi unelmia, jotka lähtevät lentoon sopivan tuulenpuuskan mukana.
Tavallisesti molemmat putoavat jossakin kohdin maahan. Siltikään ihminen ei
romahda vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.
Meillä
kaikilla on leijamme.
Leijat putoavat maahan.
Meidän ihmisten täytyy elää.
(Leijat Helsingin yllä: 519)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti